Lomanhan pitäisi olla aikaa akkujen lataamiseen ja sielun lepuuttamiseen. Pah, sanon minä. Sinkulle joululoma ei ole mikään helppo rasti. Koko juhlahan on rakennettu yhdessä olon ympärille. Ikisinkkukin vietti joulua perheen parissa, mutta edes siellä ei voinut välttää syyllistetyksi joutumista. Äiti tahtoisi lapsen lapsia, sisko katsoo pitkin nenänvarttaan sinkku kummajaista pussaillessaan ukkoaan sohvalla, sellaisella tyylillä että ällöttää ja loppu suku vain tyytyy kyselemään, että jokos se sulla on mies katottuna. Siis mitä ihmettä? Okei ymmärrän äidin ja suvun, mutta piruko tuota siskoa vaivaa. Joulu on yhdessä olon aikaa ja yksi niistä kolmesta päivästä, jonka hän viettää lapsuuden kodissamme, joten pakkoko se silloin on ripustautua ukkoon, jota näkee harvase päivä, kuin syöpä... Itse olin taas naiivin innoissani siskoni näkemisestä, mutta no se oli taas niin sitä. Pitäis kuulemma hankkia oma ukko, ettei niin kadehdittais siskon onni. Vaan mistä sais toisen siskon, sellaisen josta näkyis jouluna muutakin kuin puolikas pää...?

En minä sitä kiistä etteikö kateudellakin olisi osansa ärtymykseeni. Tietysti olisi kiva kiehnätä jonkun kainalossa takkatulesta nautiskellen, mutta  ei se ole tässä nyt se ongelma. Enhän minä hänen ukkoaan kadehdi, vaan minusta olisi vain kiva viettää aikaa siskoni kanssa aina silloin tällöin. Emmehän me kuitenkaan näe juuri lomien ulkopuolella. Joka joulu palaan kotiin suurin toivein ja kirkkain silmin, vain palatakseni asuntooni silmät salamoiden ja vannoen, että se oli viimeinen perhejoulu. Pitäis ruveta pessimistiksi niin ei pääsis pettymään, mutta minkäs teet kun aina loma-aikaan Ikisinkussakin herää pieni optimisti ajattelemaan, että nyt  kaikki on toisin. Ei pitäisi odottaa muutosta, eivät ihmiset vain yhtäkkiä muutu. Yhtä ihmistä pystyn kuitenkin muuttamaan ja se on tietysti Ikisinkku itse.

Tämä vuonna lupasinkin tehdä itseni onnelliseksi. Ei, se ei välttämättä tarkoita, että minun pitäisi löytää itselleni joku miehen köriläs sänkyyni tuhisemaan ja piereksimään. Se tarkoittaa sitä, että tahdon löytää sellaisen olotilan, jossa olen sinut itseni kanssa. En siis aloita mitään bikinikuntoon kesäksi kampanjaa, mutta aion huolehtia omasta fyysisestä hyvinvoinnistani paremmin tänä vuonna. Käyn huomenna ostamassa salikortin ensimmäistä kertaa melkein vuosikymmeneen ja päivällä ajattelin myös käydä vähän testaamassa laitteita ja kehittelemässä jonkinlaista saliohjelmaa itselleni. Aion myös syödä terveellisemmin, laitan joka päivä eväät mukaan töihin ja syön aamiaisen, jonka olen tähän saakka surutta skipannut. Ajattelin lähtee fyysisestä kohti henkistä hyvinvointia, koska olen elävä todiste siitä, että jos antaa fyysisen puolen rapistua, rapistuu myös mieli. Aloitan uuden vuoteni siis terveemmillä eväillä, mutta vasta huomenna, sillä tänään kaapissani on Jaffa-keksejä, jotka vaativat tarkempaa huomiota ;)